Tekstikokoelma


Paikallisseurakunta – kasvun paikka

Uudessa Testamentissa seurakuntayhteys korostuu. Jeesus sanoi perustavansa kirkkonsa häneen uskovien ihmisten varaan. ”Ja minä sanon sinulle: -Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelen portit sitä voita”. (Matt. 16:18) ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”. (Matt. 18:20) Suurin osa apostolisista kirjeistä on osoitettu jollekin tietyssä paikassa kokoontuvalle seurakunnalle. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali vertaa uskoon tulleita ihmisiä Kristuksen ruumiiseen. Kristus on pää ja jokainen häneen uskova on elävän ruumiin jäsen, jolla on oma tehtävänsä ruumiissa.  Voiko ruumis voi olla elävä ja toimiva, jos siinä on irrallisia tai löyhästi kiinni olevia jäseniä? Miten silmä tai korva voivat toimia irrallaan ruumiista? Kuinka kukaan voi löytää tehtävänsä, ellei  halua olla osa suurempaa yhdessä toimivaa kokonaisuutta, jossa vallitsee Jumalan siunaus ja järjestys?

Uuden Testamentin mukaisessa seurakuntayhteisössä ei kuuluisi olla jäseniä, jotka ovat sitä nimellisesti jäsenrekisterissä ja muille tuntemattomia. UT:n mukaiseen seurakuntamalliin kuuluu sitoutuminen, kuten ruumiissakin jäsenet kuuluvat yhteen. Aikamme seurakuntaelämän ongelmana on sitoutumisen puute. Tämä näkyy niin taloudellisessa kuin toiminnallisessa vastuunkannossa. Mukavuudenhalu tai pettymysten pelko voi estää sitoutumisen seurakuntaan. Saatetaan ajatella, että samahan se on, kuulunko seurakuntaan vai ei. Ajatellaan, että tärkeää on vain se, että olen uskossa. Tietysti se onkin tärkeintä, mutta se ei ole kaikki! Jos ei sitoudu, on helpompi ”nostaa kytkintä”, jos seurakunta tuottaa pettymyksen tai siellä olevat ihmiset eivät miellytä. On helpompi lähteä etsimään ”vihreämpää laidunta” muualta silloin, kun oma uskonelämä tuntuu kuivalta tai muiden naamat ympärillä alkavat tympiä.

Paikallisseurakunnassa jokaisella jäsenellä on merkitystä kokonaisuuden kannalta, ja itse kullakin on oma paikkansa ja tehtävänsä. Seurakunta voi olla ”piskuinen lauma”, mutta Herran silmissä kallis ja jäsenilleen lämmin, avoin ja vieraanvarainen uskonyhteisö. Seurakunnassa saamme kuulla rakastavasta Jumalasta sekä kaikkien ihmisten synnit sovittaneesta Jeesus-Vapahtajasta, opimme häntä tuntemaan ja uskomme vahvistuu kuullun sanan kautta. Usko ilmenee käytännössä myös moninaisina rakkauden vaikuttamina tekoina lähimmäisten parhaaksi. Yhteydessä toinen toisiimme opimme tuntemaan paremmin myös itseämme ja meissä tapahtuu Jumalan mielen mukaista luonteen hioutumista ja kasvua. Elämän haasteiden ja paineiden keskellä seurakunta tarjoaa virvoittavan lepokeitaan evankeliumin armosanoman äärellä. Seurakunnan yhteydessä on mahdollista löytää Jumalan jokaiselle varaamat palvelutehtävät. Yhteiset kokoontumiset – niissä esillä oleva Raamatun sana, yhteinen rukous, ajatusten vaihto kirkkokahveilla ja pienryhmissä sekä armolahjojen kautta tapahtuva toinen toistemme palvelminen vahvistavat uskovan identiteettiä Kristuksessa ja ohjaavat oman kutsumuksen löytämiseen. Paikallisseurakunta on Jumalan suunnitelma – olkoon se kallisarvoinen myös meidän silmissämme. Saakoon alkava uusi vuosi olla kuuliaisen sitoutumisen vuosi!

Ohjelmalehti 2019-1/Ritva Mononen
27.12.2018




Paikallisseurakunta – kasvun paikka 27.12.2018
Diakoniatyö 01.10.2018
Herra siunatkoon sinua Israel 30.06.2018
Visio, näky seurakunnan elinvoimaisuuteen 23.03.2018
Äänioikeus 28.12.2017
TILINPÄÄTÖS 01.10.2017
Vanha ja uusi risti 01.07.2017
OHJEITA KRISTITYILLE 30.03.2017
Vuosi alkaa 01.01.2017
AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 01.10.2016
Minne olemme matkalla 01.07.2016
Seurakunnan kasvot 01.05.2016
Seurakunnan merkitys 01.03.2016
Ajatuksia Hyvinkään Vapaaseurakunnan tehtävästä 01.01.2016
Lahjapöytä 01.10.2015
Kevään kuulumisia 01.07.2015
Ajatuksia lapsenkaltaisuudesta ja lapsityöstä 01.04.2015