Tekstikokoelma


Vanha ja uusi risti

Otsikon mukainen artikkeli on kirjasta Vakaa armo (Päivä Oy, 1991). Artikkelissa aikansa tunnettu saarnamies A.W.Tozer pohtii vuonna 1946 sen ajan amerikkalaisia hengellisiä virtauksia. Hän kirjoittaa muun muassa: ”Tästä uudesta rististä on syntynyt uusi kristillinen elämän filosofia ja uudesta filosofiasta on kehittynyt uusi tekniikka - uudentyyppiset kokoukset ja uudenlaiset saarnat. Tämä uusi julistus käyttää samaa kieltä kuin ennen, mutta sen sisältö ja korostus ovat muuttuneet.” Hän vertailee vanhaa ja uutta ristiä osuvasti, kuinka vanha risti ei ollut tekemisissä maailman kanssa, ja niin se merkitsi ylpeälle ihmisen lihalle matkan päätä, lopullista kuolemaa. Uusi risti ei ole lihallista ihmistä vastaan vaan se on pikemminkin hyvä kaveri ja oikein ymmärrettynä puhtaan hauskanpidon ja viattoman nautinnon alkulähde. Tozer toteaa, että kristinusko ei ole sopusoinnussa maailman kanssa vaan sitä vastaan. Tullessamme Kristuksen luo, me emme kohota omaa elämäämme korkeammalle tasolle, me jätämme sen ristille. Vehnän jyvän on pudottava maahan ja kuoltava. Olisiko meillä tämän päivän kristityillä opittavaa tuosta vanhasta artikkelista?
Meillekin tarjotaan tänä päivänä uutta ristiä niin liberaalin teologian kuin äärikarismaattisuudenkin muodossa. Sanoisikohan Paavali Suomen kristikansalle tänään: ”Te mielettömät suomalaiset, kuka teidät on lumonnut?” (Gal.3:1). Tunnusomaista näissä on, että parannusta synneistä ei korosteta, ei ehkä edes mainita, vaan tuodaan esille vain rakkauden Jumala ilman Hänen ehdotonta vaatimustaan totuudesta. Tämä on johtanut erityisesti liberaaliteologiassa mukautumiseen ympäristön yleiseen mielipiteeseen.
Uuskarismaattisuudessa näyttää ihmisiä kiehtovan erityisesti käsitys ihmisen (miltei) jumalallisesta auktoriteetista hänen ottaessaan vastaan Kristuksen, sekä kokemukset. On vain ihmisestä itsestään kiinni, kuinka voimallisesti hän tätä auktoriteettiaan ja uutta identiteettiään on valmis käyttämään. Tämän auktoriteetin mukaisesti mm. ihmisestä tulee menestyjä kaikilla elämän osa-alueilla, kaikki sairaudet paranevat ja elämä on kaiken kaikkiaan myönteistä ja miellyttävää.
Tässä ajassa, jossa nyt elämme, on entistäkin tärkeämpää perustaa uskonsa Jumalan sanan ilmoitukseen ja muistaa, että vähäinenkin hapatus hapattaa koko taikinan.

Toivotan sinulle, lukijani, armontäyteistä ja virkistävää kesää!

Ohjelmalehti 2017-3/Aimo Siilin
01.07.2017




TILINPÄÄTÖS 01.10.2017
Vanha ja uusi risti 01.07.2017
OHJEITA KRISTITYILLE 30.03.2017
Vuosi alkaa 01.01.2017
AVOIMIA TYÖPAIKKOJA 01.10.2016
Minne olemme matkalla 01.07.2016
Seurakunnan kasvot 01.05.2016
Seurakunnan merkitys 01.03.2016
Ajatuksia Hyvinkään Vapaaseurakunnan tehtävästä 01.01.2016
Lahjapöytä 01.10.2015
Kevään kuulumisia 01.07.2015
Ajatuksia lapsenkaltaisuudesta ja lapsityöstä 01.04.2015